Itämereen laskevien jokien meritaimenkannat ovat vaarassa. RKTL:n uusimman raportin mukaan luontainen meritaimenkanta on enää alle kymmenessä jokivesistössä. Ilman tehokkaita hoitotoimia nykyisten luonnonkantojen häviämisriski on erittäin suuri.
“…Meritaimenkantojen tilaan vaikuttavat sekä luonnonolosuhteiden vaihtelu että ihmistoiminnan aiheuttamat muutokset joessa ja meressä. Meritaimenkantojen säilymiselle vaikein ongelma on vaelluspoikasten suuri kuolevuus meressä ensimmäisen merivuoden aikana. Suurin osa kuolevuudesta johtuu luonnonolojen vaihtelusta, mutta henkiinjääneitä taimenia karsii lisäksi myös liiallinen kalastus. Useimpien meritaimenjokien tilaa voidaan parantaa muun muassa vesiensuojelutoimilla, kunnostuksilla ja kalaportailla.
Vuosittain mereen tulevista vaelluspoikasista pääosa on peräisin istutuksista. Suurin osa saaliiksi saaduista meritaimenista tarttuu alamittaisina tiheisiin siika- ja kuhaverkkoihin. Vain hyvin harvat naaraat pääsevät palaamaan merestä kudulle kotijokeensa. Luonnonkantojen tila on erittäin epävakaa ja niiden häviämisuhka suuri, ellei nykyistä kalastuksesta johtuvaa kuolevuutta pystytä vähentämään.”
Meritaimentiedote 26.11.2009 kokonaisuudessaan
Jokiin kudulle nousevan meritaimenen lemmenlomailuun liittyviä hankaluuksia valottaa kartta, jossa näkyy jokien vaellusesteet ja veden laatu (karttaa klikkaamalla pääset sivulle, jossa kartta aukeaa isompana):
Puolueeton asiantuntija (lue: kirjan kuvittaja) suosittelee, että isänpäiväksi kannattaa isälle ostaa lahjaksi “Se vavallinen tarina” eli kuvitettu pakinakirja perhokalastuksesta. Jos isä ei erityisemmin välitä perhokalastuksesta, ei se mitään. Kirjassa kerrotaan itseasiassa kaikesta muusta kuin perhokalastuksesta. Jos taas iskä on kalahullu, ei hätää. Hän on jokatapauksessa vakuuttunut, että kaikki kirjat kertovat perhokalastuksesta.
Yhden Pulmun pakinan voi voi käydä koelukemassa kirjan netisivuilta, sieltä kirjan voi myös tilata.
Muutama kirjan piirros tässä alla.
Lohen, samoin kuin meritaimenen, vaellussiian ja nahkiaisen nousu Iijokeen loppui vuonna 1961 kun alajuoksulle rakennettiin 5 voimalaa, eikä kalateitä lupauksista huolimatta koskaan tehty. Mutta Iijoen lohella on toivoa!
Iijoen alkuperäinen lohikanta, sekä muut vaelluskalakannat ovat säilyneet tähän saakka kalanviljelylaitoksilla. Iijoen vapaa yläjuoksu suojeltiin koskiensuojelulailla vuonna 1987. Uittoa varten peratut koskiosuudet on palautettu luonnontilaan. Tänä kesänä Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanke siirsi ensimmäiset lohet alajuoksun voimalapatojen yli, ja lohella on nyt mahdollisuus kutea Iijoessa ensimmäistä kertaa puolen vuosisadan jälkeen. Voimaloihin voidaan rakentaa toimivat kalatiet. Itse asiassa kymmenen vuoden takaisia kalatiesuunnitelmia päivitetään parhaillaan VKPI -hankkeessa!
Mutta Iijoen lohella on edessä vielä esteistä pahin, ympäristöministeri Paula Lehtomäki, joka romuttaisi koskiensuojelulain ja sallisi Pohjolan Voiman rakentaa joen keskiosan tuhoavan Kollajan tekoaltaan!
Lisää tarinaa Kollajan kalmanhajuisesta allaskiistasta Luonnonsuojelija -lehdessä.
Tykkään liikkua vesillä ilman moottoria. Kalareissu soutuveneellä tai kanootilla antaa ainakin hyvän mielen ja väsyneet lihakset, vaikkei Ahti kalaa antaisikaan. Kajakki voisi olla kiva peli silloin kun on yksin liikkeellä. Mutta, mikä olisi oiva malli sekä järvelle että jokiin? Onnistuuko kalastaminen kajakista? Onko minulla ylipäänsä koskaan aikaa kajakkimelontaan? Ja miten ihmeessä se eskimokäännös tehdään…
Simojoella ja Kemin seudulla kilpaillaan perhokalastuksen maailmanmestaruudesta 13.-20.6.2007.
Kalastajille ei saisi toivottaa kalaonnea, joten toivotan kaikille joukkueille menestystä ja virkistävää viikkoa! Read More »
