“Muuttunut tulkinta koski esimerkiksi suurpetoja. Niiden luokitusta on aiemmin laskettu sillä perusteella, että naapurimaissa elävien populaatioiden ja sieltä tulevan muuttoliikkeen katsottiin alentavan lajien häviämisriskiä Suomessa. Tähän ei katsottu löytyvän nykytiedon valossa enää perusteita, joten suurpetojen uhanalaisuusluokkia ei enää alennettu, vaan ne ovat suoraan kriteerien mukaiset.” (Suomen lajien uhanalaisuus 2010, s. 315)

Siis aikaisemmat suurpetojen uhanalaisuusluokitukset ovat perustuneet oletukseen, että Venäjältä kävelee jatkuvasti uusia eläimiä Suomeen. Nykyiset luokitukset perustuvat Suomessa elävien yksilöiden todellisiin määriin, koska tuosta jatkuvasta kantaa täydentävästä maahanmuutosta ei ole näyttöä. Ei tällä ole mitään tekemistä geneettisen erilaistumisen kanssa. Mitään merkittävää liikettä Venäjältä Suomeen ei vain ole olemassa.

Yleensäkin ristisiitoksen riskejä liioitellaan. Pieniä populaatioita ei pystytä pelastamaan, koska niitä ei haluta “sekoittaa”, ja pahimmassa tapauksessa populaatiot kärsivät sisäsiitoksesta samaan aikaan. Voisin kuvitella, että jos Australian aboriginaalit olisivat uhanalaisia eläimiä, suojelubiologit eivät antaisi eurooppalaisten lisääntyä niiden kanssa.

Sitä voi vain yrittää suunnitella ostokset ynnä muut matkustusta vaativat asiat työmatkojen yhteyteen, ja kesäisin pyöräillä. Ja jaksaa uskoa, että jos moni tekee pieniä muutoksia, yhteisvaikutus olisi näkyvä.