Se alkaa aina huomaamattomasti. Työhuoneen nurkkaan ikkunapöydälle ilmestyy pari vaarattoman näköistä mullalla täytettyä irtokarkkirasiaa ja kohdevalaisin. Pienet, tuskin havaittavat tomaatin sirkkataimet kurkistelevat uutta elinympäristöään.
Mutta eipä aikaakaan kun työhuoneeseen on nikkaroitu kissavarmoja vaneri- ja minkkiverkkoviritelmiä ja kattoon ripustettuja hyllykköjä. Pian rehevä taimiviidakko nappaa huolella talteen jokaisen auringonsäteen, joka yrittää livahtaa piirtäjän työhuoneeseen. Varjostusta kompensoi kasvihuonevalaisin, joka humahtaa päälle joka aamu kello seitsemän ja sokaiseva keltainen öklö valo täyttää huoneen, jossa oli tarkoitus maalata herkkää akvarellia…
Toisin kuin ikävä globaali kaimansa, tämä työhuoneessa muhiva kasvihuoneilmiö hellittää myöhemmin keväällä, kun kelit ovat lämmenneet ja kasvit siirtyvät viher- ja kasvihuoneeseen sekä puutarhaan.
Tämä on myös aivan ihana kuva. Piirtäjä on todella hellyyttävä ja taimitarhurin into tarttui heti minuunkin. Terveisiä hänelle : )
Kerrotaan puutarhurille terveiset.
Homma toistaiseksi vielä hallinnassa. Taimet täyttävät vasta yhden kirjoituspöydän, mutta keittiön uunin päällä on jo itämässä uusi siemenlataus…
niin tuttua, niin tuttua!
Onkohan puutarhanhoitoon hurahtaneiden puolisoille olemassa jotain vertaistukiryhmää? :]
Jotenkin on kuin meitin huusholli, paitsi, että meill isännyys saa jo kasvihuonekurkkuja suoraan sänkyyn. Sen kuin suunsa vitsii avata. Kurkku jo ryömii pitkin huonetta.