Viime talvena Metsähallitus uhkasi Muoniossa hakata kunnan pohjoisosissa sijaitsevat viimeiset erämaiset vanhat metsät. Hakkuupäätös tehtiin kuntalaisia kuulematta ja vastoin Metsähallituksen omia ohjeita.
Hakkuita vastusti selkeä enemmistö muoniolaisista. Kunta, matkailuyrittäjät, poromiehet, kylätoimikunnat, riistamiehet, luonnonsuojelijat ja tavalliset kansalaiset vaativat kansallisomaisuuden säilyttämistä muiden elinkeinojen kuin tehometsätalouden käytössä.
Pitkällisten vaiheiden jälkeen Metsähallitus luopui hakkuista toistaiseksi, mutta tämän ehtona Muoniolaiset matkailuyrittäjät joutuvat maksamaan Metsähallitukselle korvausta alueen säästämisestä! Joissain maissa mafia kiristää suojelurahaa alueellaan toimivilta yrittäjiltä. Metsähallituksen toimissa on sama maku.
Omituiseksi asian tekee se, että laki edellyttää Metsähallitusta turvaamaan myös suojelu- ja virkistysarvot.
Professori Olli Tahvonen (KTT) käytti mielenkiintoisen puheenvuoron ministeri Korkeaojan koolle kutsumassa keskustelutilaisuudessa metsien suojelusta ja metsätaloudesta 9.3.2007. Tahvonen arvioi Metsähallituksen kykyä huomioida muita metsänkäyttömuotoja kuin metsätaloutta, sekä tarkastelee myös metsätalouden kannattavuutta ja hakkumahdollisuuksia Lapissa. Ohessa lainaus puheesta:
”…Muonion yrittäjät ja kunta saivat torjuttua hakkuut ainoastaan maksamalla Metsähallitukselle hakkuista luopumisesta korvausta. Saatavissa olevista tiedoista voidaan päätellä, että yrittäjien arvio metsän säilyttämisen hyödyistä ylittää hakkuista luopumisen kustannukset. Tällaisessa tilanteessa on kiistatonta, että resurssien kansantaloudellisesti tehokas käyttö edellyttää hakkuista pidättäytymistä. Tätä tukee myös paikallisdemokratia.
Metsähallitusta koskevassa lainsäädäntötyössä on toistuvasti ollut esillä huoli siitä, että laissa ei riittävästi määritellä liiketoiminnan ja yhteiskunnallisten velvoitteiden suhdetta eikä turvata sijaintialueiden väestön, yrittäjien ja kuntien asemaa. Virkistyskäytön vaatimukset otettiin lakiin uudeksi yhteiskunnalliseksi velvoitteeksi vuonna 2004. Virkistyskäytöllä viitattiin muun muassa matkailureitteihin ja luontokokemuksiin. Lain pykälät 2, 3 ja 4 määrittelevät Metsähallituksen tehtäväksi liiketoiminnan metsätalouden ja luonnonvarojen toimialoilla erikseen määriteltyjen yhteiskunnallisten velvoitteiden rajoissa.
Jos Metsähallitus olisi hylännyt Muonion yrittäjien tarjouksen, niin olisi jouduttu kysymään kuinka paljon virkistyskäytön rahallisen arvon tulisi ylittää metsätalouden tulot, jotta virkistyskäyttö laissa mainittuna yhteiskunnallisena velvoitteena olisi otettava huomioon. Yrittäjien tarjous hyväksyttiin, mutta onko kuitenkaan lain hengen mukaista, että liiketoiminnan reunaehtojen huomioimisesta rahastetaan? On myös huomattava, että tässä rahastetaan julkishyödykkeestä. Voisiko Metsähallitus vastaavasti rahastaa myös monimuotoisuuden, saamelaiskulttuurin ja työllisyysvelvoitteen huomioimisesta? Eikö ainoa oikea vaihtoehto olisi ollut hakkuista pidättäytyminen ilman korvausta?”
Koko puheenvuoro kuvineen ja taulukoineen ladattavissa täältä. (PDF-dokumentti)